I have dived in six continents and about 1030 dives. One of the best ones ever was a dive I did in August 2014 when we first found the clay labyrinth from Simo with my colleagues from Metsähallitus.
It was a late afternoon or early evening on an extremely beautiful summer day, calm and warm, almost tropical. Me and Niina were in one boat and we’d just send a text message to the other boat that we would just do a couple of drop videos more and then drive back to Ulkokrunni island to stay for the night.
Niina was driving, I was watching the water from the bow when suddenly I saw these dark features under the calm surface. They looked like canyons of bedrock, but in the northern Bothnian Bay, the bedrock is almost always under meters thick layer of till (moraine). It had to be something else. We lowered a video camera and looked in amazement when canyons and labyrinths of clay unfolded on the screen, under us.
We put down a 100 m transect line and I prepared to go for a dive (at that time, we could still dive in two persons teams, later it was decided that at least 3 people are needed on a dive team). I went to the bottom and couldn’t believe my eyes! I arrived in a middle of a labyrinth of clay canyons, gorges, craters and walls. There was a 1-1,5 m thick layer of hard clay on top of a beautiful wavy sandy bottom at about 4-4,5 m of water, and I spent the first half of the dive just exploring this weird and alien landscape. I had never seen anything like that before, and I just didn’t want to get out and back to the surface.
It was amazing how the underwater nature was taking the hard clay. There were vascular plants like Potamogeton perfoliatus and greel algae like Charales which attached to the clay with their roots and rhitzoids like it was soft bottom. On the other hand, there were creatures like the sponge animal Ephydatia fluviatilis, which took the clay to be hard bottom and happily grew there.
For me, it was probably the highlight of my dives as a Metsähallitus marine biologist.
Written by Essi Keskinen, Metsähallitus
“Metsähallitus SEAmBOTH-team got a tip from a local diver about a clay area between Ulkokrunni and Maakrunni about one year ago. On 7th of August 2019 our field team first took drop-videos of the area, and after finding clay, we made a transect line. Me and Eveliina went down to the bottom and first we found just sand and gravel. But after 10 minutes or so, there was a beautiful “clay wall” on our right side! After that there was clay almost everywhere and we had an amazing dive there.” -Suvi Saarnio, Metsähallitus
“On 8th of August our team joined forces with the Geological Survey of Finland and took samples from a clay labyrinth that Essi & Niina found in 2014 from Simo (see above). Geological Survey of Finland is analyzing the samples taken from both the clay labyrinth in Simo and the clay canyon in Ii (Ulkokrunni) and we should know more about these features soon!” -Suvi Saarnio, Metsähallitus
SEAmBOTH 
Hei! Kansanrunon mukaan jättiläinen on kahlannut “hahtiväylän” Hailuodon pohjoisrannalta Haukiputaan edustalle Isoniemen jatulintarhan luokse.
Löytyykö mitään savikanjonia – Simon edustan ja Iin Ulkokrunnin lisäksi – joka sopisi myyttisen tapahtuman jalanjäljiksi?
“Tarina kertoo nimittäin Luodon saaren wiimeisen jättiläisen tällä wuorella ennen muinoin asuneen. Kun saareen tuli asujaimia, tämä jättiläisjörö Hyypän santawuorella lähtöwirttänsä wiritti. Tarina antaa hänen näin lausua: “Ei saa rauhaa, Takaranta pauhaa; Karjankellot soiwat, Paimenet parkuwat, Kylänlapset itkewät, Kristittyin weri haisee.” Ja niin kahlaa jättiläisparka suoraan pohjaista kohti. Sywät laiwan wäylät hän kahlaa, wesi waan wyötäisiin, ja niin samoaa hän täältä Isolleniemelle Kellon kylän mannermaalle. Hyyppä wuori jäi autioksi, hyljätyksi.”
KAIKU 16.08.1879
“Kun sitten oli ihmiseläjiä yhä lisäytynyt, oli vuoripeippojen elämä saarella käynyt lopulta aivan sietämättömäksi. Muuankin peipporukka oli valitellut: »Ei saa rauhaa, Takaranta pauhaa, paimenet parkuu, ja karjankellot soivat.» Ja pois oli lähtenyt, vaeltanut pohjoista kohden isommille mantereille, suuremmille salomaille. Kahlomalla vain oli mennyt,ja »hahtiväylälle» kun oli astunut, niin vasta tupennokka oli veteen koskenut.”
(Paulaharju 1914: Kuvauksia Hailuodosta)
Hahmotelmia kuviksi tästä myyttisestä kahluureitistä nykyisessä ja 1785 vuoden karttapohjassa: https://karrasnotes.wordpress.com/2022/07/19/hailuodon-hyypan-jattilaisista/
Muistaakseni myös taiteessa 2020 Pohjoisrannan pohjan savi oli käytössä:
https://www.rantalakeus.fi/muuttuvan-meren-taidetta-hailuotolaissyntyinen-kuv/3111828
Mitä mieltä olet? Onko 4-10 metrinen jättiläinen laahannut jalkojaan, kahlannut savikanjoneissa? Kuinka vanhoja ne olivatkaan, viime jääkauden takaisia?
Valmistelen aiheesta kirjoitusta paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen kausijulkaisuun.
Yst t kari blomster
LikeLike
Tervehdys! Olipa mielenkiintoinen tarina!! Tätä en tiennytkään Perämerestä! Ihan sattumalta puhuttiin juuri eilen siitä, miten Merenkurkkuun oli tullut jättiläinen (Finne) Ruotsin puolelta ja kun sen säkillinen kiviä oli hajonnut juuri Merenkurkun kohdalla, siksi Merenkurkusta tuli niin kovin kivikkoinen 🙂
Savikanjonit ovat ilmeisesti jääkauden jälkeisiä/aikaisia, ainakaan ajoituksesta ei ymmärtääkseni tullut vanhempia tuloksia. Kaikkihan sai alkunsa tästä: http://metsahallitusmerella.blogspot.com/2014/08/sukellus-872.html
Savijuonnetta on myös viistokaiutettu ja se kulkee pitkän matkaa Perämerellä. Nuo kanjonit ja labyrintit voisivat hyvinkin olla jättiläisen jälkiä, mutta jalanjäljiksi kyllä hankalia – labyrintti on enemmänkin reikäistä Emmental-juustoa ja kanjonissa taas on saatettu vetää jotain raskasta säkkiä – olisiko se jättiläinen Finne jostain syystä tullut kivisäkkeineen Perämerelle asti? 😀 Kerron jos löydän lisätietoa siitä, miten se savijuoste Perämeressä kulkee.
Se näyttely OUlun taidemuseossa oli tosiaan Hailuodon savesta eli juuri tästä samasta, kirjoitin siitä aikanaan bloginkin 🙂 http://metsahallitusmerella.blogspot.com/2020/10/taide-ja-luonnonsuojelu-ne-yhteen-soppii.html
Olisi kiva nähdä se valmistelemasi julkaisu kun se on valmis.
Hyvää kesänjatkoa!
Essi Keskinen, meribiologi
LikeLiked by 1 person
Kaveri, joka näitä on viistokaiuttanut, sanoi näin: ”Niitä savikakkuja löytyy kemi/simon edustalta, krunnien molemmin puolin ja hailuodon lounaispuolelta oon eteläisimmät löytäny.
Iso osa epämääräisistä pompuista pohjassa on lopuksi sitä samaa savea.
Päällä saattaa olla kiveä ja hiekkaa mutta alta löytyy sit se savi ku tonkii hetken.”
LikeLiked by 1 person
Okei – kirjoitan nyt wp-tililtä, että saan itsekin ilmoituksia vastauksista. Twitteriin ei näy tulevan. Jos Ruotsissa Finne (suomalainen?), niin täällä Vuoripeippo, ja Jatuli, jättiläinenhän hänkin on. Kiitos näistä lisätiedoista.
Kansantarinoissa kerrotaan myös Hailuodon eteläpuolen hiekoista. Samasta jättiläisensäkistä nämä kaikki ovat aikojen alussa tulleet. Onko se sitten ollut ennen vai jälkeen jääkauden? Ihmisen – ja nautakarjatalouden, vrt. karjan kellot soi – tieltä lähtevä jättiläinen pitänee ajoittaa reilusti keskiajan jälkeen. Kauaksi jääkaudesta. Toisaalta voi olla, että tässä on kaksikin jättiläisenlähtöä sekaantunut. 10 000 ja 1000 vuotta sitten tapahtuneet. .. .. ..
… … kolmanneksi vielä se, että pääasiallinen laivaväylä (jonka kuvauksena siis luen kansantarinaa “vastavirtaan”) on muuttunut Hailuodon pohjoispuolelle vasta 1600-1700-luvulla. Tarkennan tätä vuosisataa vielä. Mutta jos väylänkuvausta on tarvittu vasta 1700-luvulla, niin silloinhan tämä ei ole geologiaa eikä luonnontiedettä. Se tosin ei vähennä purjehdukseen liittyvän kansantarinanlukutapani arvoa eikä innovatiivisuutta.
Voinko mahdollisesti käyttää blogin kuvaa savikanjonista vai voisitteko lähettää minulle isoresoluutioisena tuollaisen. Otan huomioon emmentalkommentit enkä venytä ideaa enempää kuin oma maineeni antaa myöten.
LikeLike
Laitan sähköpostia tulemaan myöhemmin! Tykkään näistä jättiläisistä, vaikka ajoituksellisesti ovatkin aika kaukana jääkaudesta. Jääkauden aikaansaamista nuo muodostelmat siis on. Meiliä siis tulossa!
LikeLiked by 1 person